Maumoro!

Sori, en ole millään ehtinyt päivittämään blogiani, nyt on ollut niin paljon tekemistä kaiken aikaa. Serkkuni Ronja nimittäin on meillä hoidossa. Ollut nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän ja on vielä kuulemma yli viikon! Me leikitään Ronjan kanssa ihan joka päivä ja välillä nukumme vierekkäin ja taas painitaan ja leikitään hippaa ja harrastetaan mm. judoa ja karatea. Ronjan kanssa ei kyllä ole ikinä tylsää!

Nyt kun tänne viimein ehdin, voisinkin jatkaa vaikkapa siitä mihin jäin ennen joulua. Niin, muistelin siinä ensimmäistä kesääni. Unohdin kertoa että sinä kesänä tapahtui jotain omituista. Jo keväällä olin joutunut tutustumaan eläinlääkäriin kun täytyi käydä rokouksilla. Siellä on aina tosi mielenkiintoisia hajuja, voisin viettää vaikka koko päivän nuuskuttamalla erilaisten eläinten jälkiä. Hevosia, koiria, kissoja ja kaikenlaisia pienempiä eläimiä joita olisi niin mukava popsia suuhunsa. Kerran odotushuoneessa oli yhtä aikaa kaksi kiinanharjakoiraa. Ne näyttivät minusta aika hassuilta, tuijotin niitä pitkään alta kulmain. Toisella kertaa odotushuoneeseen tuli herttaisen näköinen vanhempi pariskunta kissa mukanaan. Mies kantoi samantyylistä koria kuin missä minä vietän yöni, ja se kissa vain istua kökötti siinä rauhassa. Siitä pariskunnasta näki että heidän lemmikkinsä oli heille tärkeintä maailmassa! Todella miellyttäviä ihmisiä!

Kesäkuussa minua alkoi huvittaa pissailla muuallekin kuin hiekkalaatikkoon. Tykkäsin merkata pissanhajulla mm. korin johon isä ja äiti keräsivät vanhat sanomalehdet. Lisäksi minusta alkoi tuntua että Tian lattialla lojuvat vaatteet täytyy merkitä, samoin koululaukku joka on täynnä kirjoja! Sitten äiti sanoi että nyt riittää! Isä vastusteli eläinlääkärille menoa, uros kun on itsekkin. Kuitenkin eräänä kuumana päivänä äiti ja Tia ottivat minut mukaan autoon ja ajoivat eläinlääkäriin. Mau`uin koko matkan kun oli niin kuuma! Haistelin odotushuoneessa outoja hajuja kunnes meidät kutsuttiin sisään. Lääkäri silitteli minua ja tuikkasi yhtäkkiä hieman kirvelevän piikin turkkini sekaan. Sitten äiti jatkoi silittelya ja minä katselin ikkunasta. Siellä näkyi kaksi leikkivää koiraa, miten mielenkiintoista! Yritin kohottautua ylemmäs tarkkailemaan heitä mutta sitten minua alkoi armottomasti väsyttää. Miten... näin... kovasti... väsytt.... zzzzzzzzz.

Avasin silmäni. Näkyi pelkkää mustaa. Mitä! Olenko tullut sokeaksi?!! Outo olo. Hoipertelin ylös. Haistelin. Tuttu haju. Laukku. Niin, tämähän on se minun kuljetuslaukkuni! Kaahin vaivalloisesti laukun reunan yli. Viimein tajusin missä olen. Hiekkalaatikkoni näkyi lauteiden alla, olin siis saunassa! Hoipertelin pesuhuoneeseen ja siitä keittiöön. Kun olin kävellyt keittiön pitkän maton päästä päähän, minun oli pakko huilata ja laitoin maata. "Voi, onko äitin kulta herännyt?" Äiti tuli siihen ihmettelemään. Viimein nousin ja kävelin olohuoneeseen ja kohti terassin ovea. Ovella oli taas ihan pakko heittäytyä huilaamaan. Kun olin huilannut tarpeeksi, jaksoin viimein ulos asti ja pikkuhiljaa outo olo meni ohi. En tiedä vieläkään, mitä ihmettä sinä päivänä tapahtui, mutta ainakaan minua ei enää huvita pissailla minnekään muualle kuin hiekkalaatikkoon tai ulos.

Olenko muuten kertonut jo mummelista ja pappulista? He ovat isän vanhemmat ja ovat oikein mukavia ja herttaisia. Keväällä pääsin aina mukaan kun perhe meni heitä tapaamaan. Oikein mukavaa olla mummelassa. Mummeli tykkää minusta niin kun muistutan kuulemma niin kovasti heidän entistä kissaansa Jesseä. (Tai Tussea kuten isä häntä kutsui.) Kerran sitten kaikki alkoivat pakata laukkuja ja minä luulin että mentäisiin taas huvilalle. Mutta ajettiinkin mummelin ja pappulin luo ja äiti sanoi että saan nyt viettää siellä pari päivää hyvässä hoidossa. Siis hoidossa niin kuin Ronja aina meillä, selvä! Se oli mukavaa! Pappuli oli ehdottomasti paras kaverini aina kun avasi jääkaapin oven. Silloin hän sai minusta aina seuraa ja tarjosikin mmm niin hyviä makkaran siivuja! Yöt nukuin parvekkeella kun sielä oli mukavan viileää. Aamuisin meni aina herättämään mummelin. Hyppäsin hänen viereensä ja kehräsin. Iltaisin makasin olohuoneen pöydällä pitkin pituuttani kun mummeli katseli teeveetä. Sitten eräänä iltana kun siinä pöydällä taas lojuin, ovikello soi. Pappuli meni avaamaan. Käännyin katsomaan laiskasti eteiseen; "Äiti! Mau!" Huudahdin ja juoksin suoraan äidin syliin ja kehräsin minkä sielustani jaksoin. Kiva oli olla mummelassa mutta vielä kivempi oli taas palata kotiin tutkimaan omaa kotipihaa.

Eräänä päivänä loppukesästä tapahtui ihan hirveitä! Äiti meni poimimaan marjoja puskista talomme päätyyn. Minuakin alkoi uteliaisuuttani kiinnostaa mitä siellä oikein tapahtuu mutta naruni ei aivan ulottunut sinne asti. Niinpä äiti siirsi narun talon päätyyn niin että minäkin pääsin tutkimaan marjapuskia. Jossain vaiheessa äiti lähti hakemaan sisältä jotain. Sillä aikaa minä siirryin tutkimaan raja-aitaa ja menin aidan ali naapurin puolelle. Yhtäkkiä tuijotin silmiin ihan vierasta koiraa! Se oli sellainen pitkä ja matala, kuulin myöhemmin että mäyräkoira. Koira alkoi haukkua ja syöksyi minua kohti. Käännyin ja juoksin aidan ali takaisin kotipihaan mutta koira juoksi perässä. Koira haukkui ja minä sähisin. Sitten siihen tuli äiti joka nosti minut syliin. Olin kietoutunut narustani marjapuskaan ja äiti yritti irrottaa sitä. Koira räksytti uhkaavana äidin jalkojen juuressa ja minä menin paniikkiin! Purin paniikissa ja mitään ajattelematta äitiä käteen, sitten toisen kerran, peukaloon, tunsin kuinka hampaani upposi kynnen läpi. Äiti huusi mutta sai viimein narun irrotettua. Sitten koiran isäntä juoksi paikalle. Äiti huusi apua. Koiran isäntä kysyi: "Mitä, puriko se?" Äiti sanoi että puri. Äiti ja minä olimme yltäpäältä veressä. "Riksuko tuon teki?" Kysyi isäntä hädissään. "Ei vaan kissa" äiti sanoi. Minä kiipesin äidin olkapäälle koska koira räksytti yhä jaloissa. Isäntä tarjoutui viemään äidin lääkäriin mutta äiti sanoi että pystyy kyllä ajamaan sinne itsekin ja viiimein isäntä vei haukkuvan Riksu-koiran mennessään.

Me menimme äidin kanssa sisään ja äiti meni vessaan pesemään kättään kun taas minä kuljin shokissa edestakaisin. Valjaatkin repsottivat aukinaisina. Viimein äiti nosti minut syliin ja rauhoitteli, ja putsasi veren turkistani. Äiti lähti sitten lääkäriin ja sai viikon sairasloman ja oli lopulta ihan tyytyväinen kun sai välillä huilata kotona viikon verran. Riksun isäntä taas oli soittanut isälle ja luvannut tarjota kaljan siitä hyvästä että koiransa oli purrut isän vaimoa eli äitiä. Naapuri parka oli ihan sekaisin ja luuli yhä että se oli Riksu joka puri, ja siitä hyvästä olisi tarjonnut oluen asianosattomalle eli isälle. Isä oli kuitenkin silloin muualla ettei päässyt sinne kaljalle. Sen pituinen se, ensi kerralla tarinoin teille syksystä.

Terkuin, Lasse Hyrde Henninpoika

 

 

Minä rrrakastan joulua! Vasta tänä jouluna tajusin joulun idean ja fiiliksen ja ymmärsin nauttia siitä täysin rinnoin! Tässä kuitenkin ensin kuvia toisesta joulustani, niin, ensimmäisenä joulunanihan olin vielä vastasyntyneenä silmät kiinni Hennin kainalossa, joten muistikuvia on vasta tuosta toisesta joulusta:

Äiti teetti kuvistani joulukortteja ja pyysi minua poseeraamaan kameralle jo marraskuussa, ja sehän minulta onnistuu!

Kaksi päivää ennen aatto juhlittiin minun ja Jon-pojan yhteissynttäreitä. Samana päivänä kun minä täytin vuoden, Jon täytti 12-vuotta. Sain lahjaksi leikki-hillerin, avasin sen itse paketista ja leikin sillä onnellisena. Lisäksi sain myös lempiherkkuani kalkkunaleikettä ja kissojen gourmee-aterian, joka kuitenkaan sopinut herkälle vatsalleni, vaan oksensin sen pois...

 

Seuraavana päivänä tapahtui kummia; isä toi sisälle oikean, ison kuusen, ja se koristeltiin täyteen ihania nauhoja ja palloja ja valoja ja kaikkia riippuvia killuttimia joilla olisi ollut niin ihana leikkiä, mutta äiti kielsi ehdottomasti koskemasta niihin, niimpä vain tyydyin ihailemaan niitä kauempaa. Illalla sitten isä ja äiti käärivät tavaroita ihanan revittäviin papereihin ja kietoivat ne vielä nauhoilla, joita en kerta kaikkiaan enää pystynyt vastustamaan, niitä oli pakko aina tassulla halkoa tilaisuuden tullen.

Sitten tuli aatto. Ihmiset olivat iloisella mielellä. He katselivat telkkua, menivät saunaan ja söivät hyvin. Minäkin sain taas kissojen gourmee-aterian, tällä kertaa vähän toisenlaisen, ja se olikin ihan hyvää! Kun halusin ulos, en voinutkaan mennä takaovesta, koska kuusi oli sen edessä, niimpä äiti kantoi minut aina etuovesta kiertäen koko talon takapihalle, mikä oli jännää, enpä ollut juurikaan etupihalla käynyt. Ja kun halusin takaisin sisään, tulin niin pitkälle talon etunurkalle kuin vain narua riitti, ja heti kun joku avasi etuoven, kurkistin nurkalta ja huusin lujaa, ja niin pääsin taas sisään lämpöiseen. Sinä jouluna olikin paljon lunta ja pakkasta, puutkin ihan kuurassa.

Ruoan jälkeen tulivat mummeli, pappuli ja isin sisko Tuija-Maria 4-vuotiaan poikansa Micon kanssa.

Mutta ne seuraavat vieraat jotka tulivat, ne olivat kyllä niin pelottavia, että häivyin saman tien takkahuoneeseen ja sen kautta saunanlauteille perimmäiseen nurkkaan nukkumaan. Ovesta könysi nimittäin JOULUPUKKI ja PUKINMUORI ja ne kantoivat mukanaan valtavia pärekoreja täynnä paketteja!

Kun ne pelottavat olennot olivat häipyneet, äiti haki minut saunasta ja näytti että olin saanut vaikka kunka monta pakettia myös! Aloin repiä niitä auki, ja sieltä paljastui erilaisia kivoja leluja ja mikä parasta: KALKKUNALEIKETTÄ! Söin sen heti ja sitten leikin leluillani. Hassuin lelu oli pallo jossa oli häntä ja se liikkui itsekseen. Sitä täytyi hetken ihmetellä, mutta lopulta se kyllä muuttui aika tylsäksi kun siihen tottui ja oppi että se pyörii enimmäkseen niitä samoja ympyröitä. Lopuksi oli hauska hautautua lahjapapereihin.

Sellainen oli siis toinen jouluni. Tänä jouluna jo vähän muistinkin juttuja viime joulusta ja osasin nauttia koko juhlasta ihan toisella lailla, kun ei koko aika menny vaan ihmettelyksi.

 

Joulukorttikuvissa en kyllä tänä vuonna jaksanut samalla tavalla poseerata kuin viime vuonna, mutta kyllä äiti ihan hienon kortin lopulta yhdestä kuvasta sai...

 

Huomasin jo ylenmääräisestä siivoamisesta ja leipomisesta, että jotain erikoista on tapahtumassa. Jouluvaloja ja koristeita alkoi ilmestyä sinne tänne. Ja eräänä päivänä kun tulin ulkoa, vanhan kynnysmaton tilalle oli ilmestynyt kaunis, punainen, joulumatto. Huudahdin: "Mau!" ja ryntäsin myttyämään mattoa, ja sitten nukuin sen päällä onnellisena koko loppuillan, ja oikeastaan tosi monena iltana senkin jälkeen!

Paketointi se vasta kivaa puuhaa olikin! Aina kun äiti kiharsi nauhoja, minä päivystin pöydän alla ja halkaisin kynnelläni jokaisen nauhan vieläkin kapeammaksi, niistä tuli minusta nättejä. Osallistuin innolla jokaisen lahjan paketointiin.

Sitten koitti taas minun ja Jon-boyn synttäripäivä! Minä täytin 2- vuotta ja Jon 13. Minä sain lahjaksi puuhapallon, sieltä tippui raksuja kun sitä pyöritteli.

Mutta minusta koko lahjassa oli parasta juuri se paperi!

Jon sai kermakakun jossa oli 13 kynttilää, ja minä sain ensin aamulla, namm nammm, kalkkunaleikettä! Ja illalla sain gourmeekakun kahdella kynttilällä! Yritin huitoa kynttilöitä tassuillani koska halusin kiireesti herkuttelemaan. Viimein äiti puhalsi ne ja otti pois.

Seuraava päivä olio aaton aatto, ja isä toi taas kuusen sisälle ja koristeli houkuttelevasti. Kiertelin sitä innolla ja aina välillä maistoin oksia kokeillakseni että oliko se todella elävä kuusi joka pönötti sisällä! Tiputin pari koristetta alaoksilta ja yritin leikkiä palloilla, mutta aina minua kiellettiin, joten lopulta tyydyin vain kiertelemään ja ihailemaan sitä kaunista puuta!

Illalla äiti paketoi vielä viimeisiä lahjoja ja minä tietysti autoin ja fiilistelin mukana!

Sitten koitti viimein taas se päivien päivä, JOULUAATTO! Aamulla söin, kävin ulkoilemassa, tulin sisään kun ihmiset menivät saunaan, ihailin joulukuusta. Iltapäivällä syötiin hienosti, sain taas kissan gourmee-aterian.

Sitten tulivat vieraat, samat kuin viime kesänä. Isi häipyi jossain vaiheessa ulos, ja sitten se saapui, JOULUPUKKI! Tänä vuonna en enää pelännyt pukkia yhtään. Pönötin keskellä lattiaa tuijottamassa pukkia, sitten menin haistelemaan ihmeissäni sen outoja kenkiä. Pukki alkoi jakaa lahjoja, viimein kopasta löytyi lahja minullekin. Tarrasin siihen heti kiinni ja kuljetin eteiseen jossa aloin avata sitä. Sieltä paljastui kaksi leikkihiirtä.

Sain myös lisää lahjoja, pienen pallon, leikkiravun ja kalkkunaleikettä,m namii!

Autoin myös pukkia lahjojen jaossa ja yritin etsiä lisää lahjoja pukin kopasta.

Kun pukki oli jakanut kaikki lahjat, se lähti kiireesti jatkamaan matkaa.

Kun kaikki olivat avanneet lahjansa, nautin kun sain kaivautua papereihin ja köllöttelin niissä loppuillan ja vielä seuraavanakin iltana. Olinkin tosi pettynyt kun kaikki ne ihana paperit kerättiin Tapaninpäivänä pois...

Aatto oli niin täynnä touhua myöhään yöhön asti, joten joulupäivänä olin aivan poikki, nukuin koko päivän enkä edes käynyt kertaakaan ulkona, mikä on kyllä minulta aivan ennenkuulumatonta! Tapaninpäivänä kyllä taas ulkoilin edellisenkin päivän edestä. Voi jee, kyllä joulu vaan on niin ihanaa aikaa!

Piirsi, Lasse Hyrde Henninpoika

 

Rauhallista joulun odotusta vaan kaikille!

Se on siis ensimmäinen adventti 2011, ja jouluun on vaan vielä aika pitkä aika! Tänään satoi muuten ensilumi! Menin aamupäivällä ulos ja viihdyin sielä parisen tuntia, tutkien puutarhan joka kolkkaa. Sain jopa hippiäispaistin, nam! Ne on sitten kummia tirppoja kun lentävät suoraan suuhun! Tulin välillä sisälle lämmittämään tassujani ja halusin taas ulos, mutta sitten siellä alkoi sataa räntää! Yäk! MAU! Äkkiä sisälle takaisin! Nukuin koko iltapäivän mukavasti takkahuoneen pehmoisella perintönojatuolilla kunnes äiti tuli häiritsemään vaihtamalla takkahuoneeseen jouluverhoja. Halusin ulos mutta hyi! Siellä oli ihan valkoinen maa! Tassuja palelsi enkä kauan ulkona viihtynyt kun mau`uin sisään takaisin. Äkkiä vessaan tassuja lämmittämään!

Talvi on siis alkanut. Käperryn koriini, laitan hännän silmille ja alan uneksia kesästä, mmm... siitä lämpöisestä ja valoisasta ajasta, täynnä lintuja, päästäisiä, myyriä, oravia... Aloin siinä muistella ensimmäistä kesääni...

Olin jo kevään aikan tottunut matkustamaan merenrannalle, Kristiinankaupungissa sijaitsevalle huvilalle autolla. Toukokuussa menimme sinne juuri kun luonto oli heräämässä uuteen kesään, voi, miten siellä olikaan paljon mielenkiintoista!

Joka paikka täytyi tutkia tosi tarkkaan, voi meri oli niin suuren suuri ja tosi pelottava!!

Myös kotona oli paljon tutkittavaa ja haisteltavaa, en olisi malttanut mennä sisään enää millään!

Juhannuksen vietimme huvilalla, siellä oli meidän perhe sekä eno-mies Juha, Tuija-kihlattuineen. Ja tietty siellä oli myös mummi ja Ronja! Koska kaikki makailivat aurinkoisena juhannus-aattona trampoliinilla, minäkin tahdoin kokeilla sitä.

Illalla ihmiset sytyttivät valtavan kokon! Tahdoin nähdä sen kunnolla mutta olla silti turvassa joten kiipesin puuhun.

 

Kun kyllästyin ihailemaan kokkoa, menin sisälle seurustelemaan Ronjan kanssa.

Sinä kesänä vietimme myös osan kesälomasta huvilalla. Voi mikä seikkailuloma se olikaan! Opin tuntemaan niin monia uusia hassuja eläimiä, joutsenia, kanadanhanhia... ja sitten olivat ne ikävät punkit! Mummi  sanoi että niitä tuli lepistä joissa kiipeilin. Kerran kun äiti ja lapset olivat saunassa, kiipesin saunan vieressä kasvavaan leppään. Äiti huomasi minut siellä kun oli menossa uimaan ja joutui kiipeämään uikkareissaan pelastamaan minua. Äiti ei ihme kyllä saanut punkkeja mutta minä sain, kotona äiti joutui kiskomaan korvieni takaa kaksi valtavan lihavaa punkkia, ja se ei ollut kyllä yhtään kivaa! Siitä lähtien olenkin oppinut varomaan niitä, annan jopa äidin mukisematta suihkuttaa turkkiini pahanhajuista punkin karkotetta, mutta eipä niitä otuksia ole sen koommin näkynytkään!

 

 

                                                                                                                                          

Teimme loman aikana myös retken Kanuunakallioille. Wau mikä paikka! Mutta aika paljon minua kyllä aluksi pelotti. Meri tyrskysi ja myrskysi kauhealla voimalla, tuuli lujaa ja minä pelkäsin että se meri tulee päälle. Mau`uin niin lujaa kuin ikinä jaksoin, ja äiti luuli että siellä oli toinenkin kissa, koska ei ollut koskaan kuullut minun pitävän sellaista mouruntaa.

  Rauhotuin kun pääsin kantokassiini turvaan. Ja lisäksi löysin myös kallionkolosta hyvän tuulensuojan. Sieltä sitten kurkin ja olin kuulemma ihan kuin Clint Eastwood mainosjulisteessa jossa mainostettiin elokuvaa Pako Alcatrazista

              

Escape_From_Alcatraz_front.jpg‎

Minulla oli tietysti retkellä myös omat eväät. Kun olin nauttinut raksuja ja  vettä, yritin kiivetä puuhun, mutta lipesin ja jäin roikkumaan valjaista, ja äiti sai taas juosta pelastamaan minua.

Myöshuvilan pihassa riitti tutkittavaa joka päivä koko päiväksi. Lapset pystyttivät teltan ja siitähän minä innostuin! Siitä tuli minun oma leikkipaikkani. Kaikista hauskin leikki oli se, kun minä istuin sisällä teltassa, ja isi heitteli käpyjä teltan katolle, yritin sitten teltasta käsin saada niitä kiinni katosta.

Eräänä päivänä äiti otti esiin kummallisen näköisen vempeleen. Käsitin sen olevan jokin kulkuväline ja hyppäsin sen kyytiin.

Mutta ei se liikkunutkaan eteenpäin joten ryhdyin etsimään jotain avainta tai vastaavaa jolla sen saisi käyntiin...

Vaan eipä käynnistynyt. Myöhemmin minulle selvisi että sitä vempelettä kutsuttiin POLKUPYÖRÄksi, ja näinkin ihmisten niillä lähtevän ajelulle. Kerran sitten loppukesästä, kun äiti, mummi ja Ronja lähtivät lenkille, ja lapset olivat lähdössä pyörällä heidän mukaansa, ja minun olisi muka pitänyt jäädä isin kanssa huvilalle, mourusin niin surkeana heidän peräänsä, että heidän oli ihan pakko kääntyä takaisin ja miettiä millä saisivat minutkin mukaan lenkille. Niinpä Tian pyörän etukoriin laitettiin pyyhe pehmikkeeksi, ja minä pääsin matkustamaan siinä! Voi että oli hauska lenkki! Teimme oikein pitkän lenkin ja ihmiset ohiajavissa autoissa nauroivat ja osoittelivat minua kun minä tyytyväisenä makoilin pyörän kyydissä ja katselin ympärilleni.

Minä kävin usein sinä kesänä myös soutelemassa. Näin veneestä joutsenia ja kävimme myös retkellä eräällä luodolla, kylläkin loppukesästä, kun siellä eivät enää linnut pesineet.

Sen seikkailurikkaan loman jälkeen oli kiva taas huristaa auton takaikkunalla kotiin ja ottaa rennosti. Vaikkapa sitten äidin kukkalaatikossa...

Tai puhtaitten pyykkien seassa pyykkikorissa. Aina kun äiti viikkailee pyykkejä tahdon mennä pyykkikoriin ja odotan että äiti lähtee kuljettamaan korilla pyykkejä, ja minä lennän korissa huoneesta toiseen, ensin makuuhuoneeseen, sitten Jontun huoneeseen ja vielä Tian huoneeseen, ja kaikki nauravat minulle, ja lopuksi vielä lennellään tyhjällä korilla ympäri ympäri koko taloa, ja minä kehrään tyytyväisenä!

Hohhoijjaa! Siinä teille kesämuistoja kesken joulutohinoiden, nyt nukkumaan että jaksaa taas innokkaana ottaa vastaan tulevan viikon. Öitä!

Kevät eteni ja toi tullessaan uusia ihmeellisyyksiä. Jo itse talossa oli niin paljon tutkittavaa! Aina kun olin löytänyt jonkun mielenkiintoisen ja huippujännittävän nurkan, löytyi taas seuraava!

Saunaakin tuli kokeiltua. Tykkäsin makoilla ylimmällä lauteella saunan ollessa kylmänä. Kiipeän sinne vieläkin silloin kun haluan ettei kukaan häiritse kun nukun, joskus kun hillitön väsy yllättää kesken päivän! Ihmettelin noita ihmisiä kun ne aina välillä laittoivat puita ja paperia siihen kummaan tönteriin joka on saunan nurkassa. Sitten ne laittoivat ne palamaan! Vitsit, siinä tulessa jo riittikin ihmettelemistä, kummaa ainetta, ja ihan kuumaa! Pelottavaa. Sitten kun se tuli oli lämmittänyt koko saunan ihan kuumaksi, ne riisui kaikki vaatteet ja meni könnäämään sinne lauteille.  Uteliaisuuksissani halusin tietty myös kokeilla sitä hommaa, ja eräänä iltana hyppäsin mukaan, ja istuin keskimmäisellä lauteella. Aluksi tuntui niin mukavan lämpimältä mutt sitten isä heitti vettä siihen tönteriin ja tuli aivan järkyttävän kuuma! Läähätin läkähdyksissäni ja lähdin viimein pois todeten ettei se todellakaan ollut minun juttuni! Eipä ole sen jälkeen tarvinnut saunaa kokeilla, ja suihku varsinkin tunuu tosi pelottavalta! Olen nimittäin joskus joutunut siihen kun olen ollut hillittömän kurainen. Minut on laitettu siihen hirveään koppiin ja suihkutettu vettä tassuihin, hyi KAMALA! Mieluiten loikin hyvin kauas piiloon kun kuulen jonkun olevan suihkussa!

Ja entäs imuri sitten! Se se vasta pelottava onkin! Ekan kerran kun äiti imuroi, olin Jontun huoneessa ja äiti laittoi oven kiinni. En siis nähnyt koko kapistusta mutta kuulin kyllä! Hyi miten puistattava ääni!! Vapisin sängyn alla koko imuroinnin ajan. Siitä lähtien olen pelännyt imuria yli kaiken, kierrän sen aina hyvin kaukaa. Nykyään jo kyllä uteliaisuus voittaa ja tarkkailen sitä sopivan välimatkan päästä mutta kaikkein mieluiten olen kyllä ulkona siivouspäivänä. Kaikkein painajaismaisinta onkin, jos isä leikkaa nurmikkoa sillä järkyttävän suuriäänisellä kapineella samaan aikaan kun äiti sisällä imuroi! Siinä tapauksessa imuri on kyllä pienempi paha ja valitsen sisätilat, kaivautuen syvälle sängyn alle, perimmäiseen nurkkaan nukkumaan.

Eräänä päivänä äiti osti minulle omat ulkoiluvaljaat ja hihnan ja koitti niitä minulle sisällä.Hyi kun ne tuntuivat oudolta, heittäydyin kyljelleni ja raahauduin pitkin parkettia kun minua yritettiin totuttaa niihin. Sitten Jon vei minut niissä ulos, etupihalle. Tunsin miten ilma oli jo paljon lämpimämpi kuin silloin kun matkustin Jontun takin alla Hennin luota tähän taloon. Mutta ne valjaat eivät tuntuneet ulkonakaan mukavilta vaan raahauduin kyljelläni sielläkin.

Eräänä hyvin lämpöisenä päivänä äiti vei minut valjaissa takapihalle. Kaikki se kylmä valkoinen aine oli hävinnyt maasta, mutta koska inhosin liikkua niissä valjaissa, heittäydyin kyljelleni. Siinä sitten maatessani, silmiiini osui jotain hyvin mielenkiintoista! Joku lepattava, pieni kirjava olio lepatteli jonkun matkan päässä. Ponkaisin ylös unohtaen valjaat ja lähdin seuraamaan otusta kunnes se nousi ylemmäs ja katosi talon taakse. Äiti kutsui sitä "kevään ensimmäiseksi PERHOSEKSI". Sitten yli leijui vielä suurempi otus jota seurasin kummissani, se oli jossain hyvin korkealla kadoten siniselle taivaalle. Se oli kuulemma "LINTU". Seuraava otus jonka näin, vasta mielenkiintoinen olikin! Se oli hyvin paljon saman värinen kuin minä ja hyppeli puusta puuhun. Ja sillä oli ihan samanlainen häntä kuin minulla! Se oli kuulemma "ORAVA".

Sinä päivänä tajusin että maailma ei lopukkaan sen talon seinien sisäpuolelle vaan jatkuu ulkona hyvin, hyvin mielenkiintoisena! Siitä lähtien olenkin halunnut ulos joka päivä, kesällä vietän siellä lähes kaiken aikani, syksylläkin suurimman osan päivästäni käyden välillä sisällä syömässä ja lämmittelemässä lämpimällä vessan lattialla, talvella vain käyläisen siellä päivittäin mutta ei siellä kovi kauaa silloin tarkene olla, ja keväällä viihdyn ulkona joka päivä kauemmin ja kauemmin.

Eräänä päivänä sinä ensimmäisenä keväänä, kun olin vielä ihan pieni karvapallo, tapahtui jotain hyvin pelottavaa mutta kuitenkin niin jännittävää!

Perheen mummi tuli katsomaan minua, ja toi mukanaan sen... otuksen! Minä nukuin kaikessa rauhassa Jontun huoneessa, siinä minulle ostetussa nukkumapaikassa, johon sitten myöhemmin pissasin. Mummi tuli huoneeseen ja ihastui minuun ikihyviksi, kukapa nyt ei olisi ihastunut, olinhan niin söpö ja hurmaava, mitä olen tietty vieläkin! Mummi nosti minut syliin ja voi kun siinä olikin niin lämmin ja pehmeä olla! En koskaan viihdy kenenkään sylissä niin rauhallisena kuin mummin! En ole ollenkaan mikään sylikissa, mutta mummin syli on vain niin vastustamaton!

Sitten mummi vei minut olohuoneeseen missä se pelottava otus riehui! Se tuli minua kohti ja haisteli ja yritti hyppiä mummia vasten, ja sillä hetkellä minä sähisin elämäni ensimmäisen kerran. Sähinä vain tuli vaistomaisesti, jokin sanoi, että tuo olio on uhka! Takerruin tiukasti kiinni mummiin ja mummi vei minut takaisin Jontun huoneen rauhaan.

Kun olin jo hieman kasvanut, pääsin ensimmäistä kertaa autokyydillä huvilalle. Autolla oli heti ekalla kertaa hauska matkustaa! Olin ensimmäisellä kertaa kantokassissa, mutta murtauduin sieltä ulos ja kiipesin takaikkunalle, mistä näkyi mielenkiintoisia maisemia! Nykyäänkin makoilen aina takaikkunalla automatkoilla, yleensä nukun, mutta joskus pitkästyn ja käyn välillä etupenkillä sanomassa Mgau! Se tarkoittaa että haluan ulos. Autoa ei kyllä koskaan sen vuoksi pysäytetä, mutta tulipahan jaloiteltua, ja palaan takaisin takaikkunalle.

Niin, huvila on siis mummin, ja siellä tietty oli myös Ronja! Ronja oli aina hyvin utelias minua kohtaan, ja minä sähisin minkä jaksoin. Mutta sillä ekalla huvilareissulla tapahtui jotain käänteen tekevää. Makasin keittiössä äidin sylissä. Huvilalla oli sukulaisia kyläilemässä ja äiti jutteli heidän kanssaan eikä huomannut minun ja Ronjan silmäpeliä. Ronja makasi olohuoneen sohvalla ja tuijotti minua. Tunsin oloni turvalliseksi äidin sylissä joten rohkenin tuijottaa Ronjaa herkeämättä suoraa silmiin. Aikani tuijotettuani Ronja hermostui ja syöksyi ärsten ja irvistäen kohti! Ronja aikoi juuri napata kun äiti nosti minut ylemmäs Ronjaa toruen.

Seuraavana päivänä Ronja makasi lattialla ja äiti toi minut Ronjan viereen. Äiti silitteli tassullani Ronjan turkkia ja Ronja heilutti häntäänsä hyvin hermostuneesti. Tajusin, että vaikka Ronja on niin iso, hän selvästi pelkää minua! Pientä kissaa! Jossain vaiheessa Ronja lähti jahtaamaan minua. Juoksin ensin karkuun, sitten käännyin ja sähisin. Ronja puri minua hellästi korvasta. Käännyin selälleni ja Ronja otti tassuni hellästi suuhunsa. Yhtäkkiä painimme täyttäpäätä ja meillä molemmilla oli tosi hauskaa! Minäkään en koskaan ota kynsiäni esiin leikkiessäni Ronjan kanssa, miksi ottaisinkaan, Ronja on paras kaverini!

Ystävyytemme oli lopullisesti sinetöity sillä kerralla kun Ronja tuli meille viikonlopuksi hoitoon. Leikimme koko lauantai-illan! Ronja jahtasi minua ympäsi taloa ja aina kun Ronja väsyi, minä puolestani möngin maton alle piiloon ja yritin herättää taas Ronjan mielenkiinnon. Minä todella rakastan niitä kertoja kun Ronja on meillä kylässä, tai kun me olemme huvilalla. Kerrankin on leikkikaveri!

Olemme myös usein pelastaneet toisemme pinteestä. Kerran kun Ronja oli meillä hoidossa, äiti päästi meidät molemmat ulos. Narun päässä kylläkin olimme molemmat, mutta silti ulkona on aina niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ja Ronjan kanssa omasta kotipihastakin löytyy uusia ulottuvuuksia!

Ronja kaivoi kuoppaa leikkimökin alle. Minä tietty mielenkiinnolla ryömin tutkimaan sitä kuoppaa, kunnes jäin valjaistani kiinni leikkimökin alle! Riuhdoin ja riuhdoin, mutta valjaat olivat visusti kiinni leikkimökin hirressä! Viimein onnistuin riuhtaisemaan toisen etutassuni pois valjaista. Ajattelin että jos saan toisenkin tassun pois, vapaudun koko valjaista!

Ronja näki hätäni ja alkoi haukkua. Ronja haukkui terävästi ja hermostuneesti, seisoi visusti vierelläni ja tuijotti samalla sisälle. Sisällä äiti kuuli Ronjan haukun ja mietti mitä se Ronja taas tiellä näkee. Mutta kun Ronja vain jatkoi haukkumistaan, äiti tajusi tulla katsomaan. Äiti ihmetteli miksi se Ronja leikkimökin luona haukkuu ja tuli katsomaan. Ronja syöksyi luokseni ja äiti tajusi tulla oikeaan paikkaan. Äiti pelasti minut kiipelistä ja Ronja heilutti häntäänsä niin että pelkäsin sen jo irtoavan! Ronja nuoli minut märäksi, ja kun päästiin sisälle, myös minä nousin halaamaan ja suukottelemaan Ronjaa kiitokseksi!

Viime juhannuksena huvilalla oli minun vuoroni pelastaa Ronja. Pihaan tuli vieras uroskoira, kultainen noutaja. Koira oli kiinnostunut Ronjasta ja tuli hänen luokseen. Mutta kun Ronjaa ei sillä hetkellä uroskoirat kiinnostaneet, hän ennemminkin pelkäsi sitä. Minä olin juuri saunan takana tutkimassa maastoa kun kuulin ystäväni hermostuneen haukun! Tulin katsomaan ja näin vieraan ison koiranrontin! Niskakarvani nousivat pystyyn ja otin kaikista uhkaavimman ilmeeni ja hyppelin sivuttain vierasta koiraa kohti. Olin todella hurjana! Koira pelästyi ikihyviksi ja syöksyi suoraan mereen, minne se jäi istumaan ja haikeana tuijottamaan Ronjaa. Viimein se tajusi häipyä sieltäkin kun kävin pariin kertaan uhkaavana rannassa kääntymässä. Ronja kiitteli minua kovasti ja lupasi vielä korvata tämän, ja korvasikin...

Oli tämän vuoden huvilakauden päättäjäiset ja olimme kaikki taas huvilalla. Eräs mummin ystävä koirineen tuli käymään. Koira oli länsiylämaanterrieri nimeltään Rex, Ronjan hyvä ystävä muuten. Rex ei kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kissaa, ja kun Rex on riistakoira, se uteliaana syöksyi luokseni. Ronja riensi suojelevasti minun ja Rexin väliin, laittoi tassut päälleni ja irvisti Rexille! Rex ei uskaltanut tulla luokseni enää, ja kun he lähtivät, Ronja saatteli Rexin autolle ja irvisteli ja varmisti että Rex varmasti lähtee eikä käänny takaisin tekemään minulle mitään pahaa!

Että sellainen ystävä minulla! Mutta nyt on taas aika kiivetä omaan koriin ja laittaa häntä silmille, öitä!