Minä rrrakastan joulua! Vasta tänä jouluna tajusin joulun idean ja fiiliksen ja ymmärsin nauttia siitä täysin rinnoin! Tässä kuitenkin ensin kuvia toisesta joulustani, niin, ensimmäisenä joulunanihan olin vielä vastasyntyneenä silmät kiinni Hennin kainalossa, joten muistikuvia on vasta tuosta toisesta joulusta:

Äiti teetti kuvistani joulukortteja ja pyysi minua poseeraamaan kameralle jo marraskuussa, ja sehän minulta onnistuu!

Kaksi päivää ennen aatto juhlittiin minun ja Jon-pojan yhteissynttäreitä. Samana päivänä kun minä täytin vuoden, Jon täytti 12-vuotta. Sain lahjaksi leikki-hillerin, avasin sen itse paketista ja leikin sillä onnellisena. Lisäksi sain myös lempiherkkuani kalkkunaleikettä ja kissojen gourmee-aterian, joka kuitenkaan sopinut herkälle vatsalleni, vaan oksensin sen pois...

 

Seuraavana päivänä tapahtui kummia; isä toi sisälle oikean, ison kuusen, ja se koristeltiin täyteen ihania nauhoja ja palloja ja valoja ja kaikkia riippuvia killuttimia joilla olisi ollut niin ihana leikkiä, mutta äiti kielsi ehdottomasti koskemasta niihin, niimpä vain tyydyin ihailemaan niitä kauempaa. Illalla sitten isä ja äiti käärivät tavaroita ihanan revittäviin papereihin ja kietoivat ne vielä nauhoilla, joita en kerta kaikkiaan enää pystynyt vastustamaan, niitä oli pakko aina tassulla halkoa tilaisuuden tullen.

Sitten tuli aatto. Ihmiset olivat iloisella mielellä. He katselivat telkkua, menivät saunaan ja söivät hyvin. Minäkin sain taas kissojen gourmee-aterian, tällä kertaa vähän toisenlaisen, ja se olikin ihan hyvää! Kun halusin ulos, en voinutkaan mennä takaovesta, koska kuusi oli sen edessä, niimpä äiti kantoi minut aina etuovesta kiertäen koko talon takapihalle, mikä oli jännää, enpä ollut juurikaan etupihalla käynyt. Ja kun halusin takaisin sisään, tulin niin pitkälle talon etunurkalle kuin vain narua riitti, ja heti kun joku avasi etuoven, kurkistin nurkalta ja huusin lujaa, ja niin pääsin taas sisään lämpöiseen. Sinä jouluna olikin paljon lunta ja pakkasta, puutkin ihan kuurassa.

Ruoan jälkeen tulivat mummeli, pappuli ja isin sisko Tuija-Maria 4-vuotiaan poikansa Micon kanssa.

Mutta ne seuraavat vieraat jotka tulivat, ne olivat kyllä niin pelottavia, että häivyin saman tien takkahuoneeseen ja sen kautta saunanlauteille perimmäiseen nurkkaan nukkumaan. Ovesta könysi nimittäin JOULUPUKKI ja PUKINMUORI ja ne kantoivat mukanaan valtavia pärekoreja täynnä paketteja!

Kun ne pelottavat olennot olivat häipyneet, äiti haki minut saunasta ja näytti että olin saanut vaikka kunka monta pakettia myös! Aloin repiä niitä auki, ja sieltä paljastui erilaisia kivoja leluja ja mikä parasta: KALKKUNALEIKETTÄ! Söin sen heti ja sitten leikin leluillani. Hassuin lelu oli pallo jossa oli häntä ja se liikkui itsekseen. Sitä täytyi hetken ihmetellä, mutta lopulta se kyllä muuttui aika tylsäksi kun siihen tottui ja oppi että se pyörii enimmäkseen niitä samoja ympyröitä. Lopuksi oli hauska hautautua lahjapapereihin.

Sellainen oli siis toinen jouluni. Tänä jouluna jo vähän muistinkin juttuja viime joulusta ja osasin nauttia koko juhlasta ihan toisella lailla, kun ei koko aika menny vaan ihmettelyksi.

 

Joulukorttikuvissa en kyllä tänä vuonna jaksanut samalla tavalla poseerata kuin viime vuonna, mutta kyllä äiti ihan hienon kortin lopulta yhdestä kuvasta sai...

 

Huomasin jo ylenmääräisestä siivoamisesta ja leipomisesta, että jotain erikoista on tapahtumassa. Jouluvaloja ja koristeita alkoi ilmestyä sinne tänne. Ja eräänä päivänä kun tulin ulkoa, vanhan kynnysmaton tilalle oli ilmestynyt kaunis, punainen, joulumatto. Huudahdin: "Mau!" ja ryntäsin myttyämään mattoa, ja sitten nukuin sen päällä onnellisena koko loppuillan, ja oikeastaan tosi monena iltana senkin jälkeen!

Paketointi se vasta kivaa puuhaa olikin! Aina kun äiti kiharsi nauhoja, minä päivystin pöydän alla ja halkaisin kynnelläni jokaisen nauhan vieläkin kapeammaksi, niistä tuli minusta nättejä. Osallistuin innolla jokaisen lahjan paketointiin.

Sitten koitti taas minun ja Jon-boyn synttäripäivä! Minä täytin 2- vuotta ja Jon 13. Minä sain lahjaksi puuhapallon, sieltä tippui raksuja kun sitä pyöritteli.

Mutta minusta koko lahjassa oli parasta juuri se paperi!

Jon sai kermakakun jossa oli 13 kynttilää, ja minä sain ensin aamulla, namm nammm, kalkkunaleikettä! Ja illalla sain gourmeekakun kahdella kynttilällä! Yritin huitoa kynttilöitä tassuillani koska halusin kiireesti herkuttelemaan. Viimein äiti puhalsi ne ja otti pois.

Seuraava päivä olio aaton aatto, ja isä toi taas kuusen sisälle ja koristeli houkuttelevasti. Kiertelin sitä innolla ja aina välillä maistoin oksia kokeillakseni että oliko se todella elävä kuusi joka pönötti sisällä! Tiputin pari koristetta alaoksilta ja yritin leikkiä palloilla, mutta aina minua kiellettiin, joten lopulta tyydyin vain kiertelemään ja ihailemaan sitä kaunista puuta!

Illalla äiti paketoi vielä viimeisiä lahjoja ja minä tietysti autoin ja fiilistelin mukana!

Sitten koitti viimein taas se päivien päivä, JOULUAATTO! Aamulla söin, kävin ulkoilemassa, tulin sisään kun ihmiset menivät saunaan, ihailin joulukuusta. Iltapäivällä syötiin hienosti, sain taas kissan gourmee-aterian.

Sitten tulivat vieraat, samat kuin viime kesänä. Isi häipyi jossain vaiheessa ulos, ja sitten se saapui, JOULUPUKKI! Tänä vuonna en enää pelännyt pukkia yhtään. Pönötin keskellä lattiaa tuijottamassa pukkia, sitten menin haistelemaan ihmeissäni sen outoja kenkiä. Pukki alkoi jakaa lahjoja, viimein kopasta löytyi lahja minullekin. Tarrasin siihen heti kiinni ja kuljetin eteiseen jossa aloin avata sitä. Sieltä paljastui kaksi leikkihiirtä.

Sain myös lisää lahjoja, pienen pallon, leikkiravun ja kalkkunaleikettä,m namii!

Autoin myös pukkia lahjojen jaossa ja yritin etsiä lisää lahjoja pukin kopasta.

Kun pukki oli jakanut kaikki lahjat, se lähti kiireesti jatkamaan matkaa.

Kun kaikki olivat avanneet lahjansa, nautin kun sain kaivautua papereihin ja köllöttelin niissä loppuillan ja vielä seuraavanakin iltana. Olinkin tosi pettynyt kun kaikki ne ihana paperit kerättiin Tapaninpäivänä pois...

Aatto oli niin täynnä touhua myöhään yöhön asti, joten joulupäivänä olin aivan poikki, nukuin koko päivän enkä edes käynyt kertaakaan ulkona, mikä on kyllä minulta aivan ennenkuulumatonta! Tapaninpäivänä kyllä taas ulkoilin edellisenkin päivän edestä. Voi jee, kyllä joulu vaan on niin ihanaa aikaa!

Piirsi, Lasse Hyrde Henninpoika