Eräänä päivänä sinä ensimmäisenä keväänä, kun olin vielä ihan pieni karvapallo, tapahtui jotain hyvin pelottavaa mutta kuitenkin niin jännittävää!

Perheen mummi tuli katsomaan minua, ja toi mukanaan sen... otuksen! Minä nukuin kaikessa rauhassa Jontun huoneessa, siinä minulle ostetussa nukkumapaikassa, johon sitten myöhemmin pissasin. Mummi tuli huoneeseen ja ihastui minuun ikihyviksi, kukapa nyt ei olisi ihastunut, olinhan niin söpö ja hurmaava, mitä olen tietty vieläkin! Mummi nosti minut syliin ja voi kun siinä olikin niin lämmin ja pehmeä olla! En koskaan viihdy kenenkään sylissä niin rauhallisena kuin mummin! En ole ollenkaan mikään sylikissa, mutta mummin syli on vain niin vastustamaton!

Sitten mummi vei minut olohuoneeseen missä se pelottava otus riehui! Se tuli minua kohti ja haisteli ja yritti hyppiä mummia vasten, ja sillä hetkellä minä sähisin elämäni ensimmäisen kerran. Sähinä vain tuli vaistomaisesti, jokin sanoi, että tuo olio on uhka! Takerruin tiukasti kiinni mummiin ja mummi vei minut takaisin Jontun huoneen rauhaan.

Kun olin jo hieman kasvanut, pääsin ensimmäistä kertaa autokyydillä huvilalle. Autolla oli heti ekalla kertaa hauska matkustaa! Olin ensimmäisellä kertaa kantokassissa, mutta murtauduin sieltä ulos ja kiipesin takaikkunalle, mistä näkyi mielenkiintoisia maisemia! Nykyäänkin makoilen aina takaikkunalla automatkoilla, yleensä nukun, mutta joskus pitkästyn ja käyn välillä etupenkillä sanomassa Mgau! Se tarkoittaa että haluan ulos. Autoa ei kyllä koskaan sen vuoksi pysäytetä, mutta tulipahan jaloiteltua, ja palaan takaisin takaikkunalle.

Niin, huvila on siis mummin, ja siellä tietty oli myös Ronja! Ronja oli aina hyvin utelias minua kohtaan, ja minä sähisin minkä jaksoin. Mutta sillä ekalla huvilareissulla tapahtui jotain käänteen tekevää. Makasin keittiössä äidin sylissä. Huvilalla oli sukulaisia kyläilemässä ja äiti jutteli heidän kanssaan eikä huomannut minun ja Ronjan silmäpeliä. Ronja makasi olohuoneen sohvalla ja tuijotti minua. Tunsin oloni turvalliseksi äidin sylissä joten rohkenin tuijottaa Ronjaa herkeämättä suoraa silmiin. Aikani tuijotettuani Ronja hermostui ja syöksyi ärsten ja irvistäen kohti! Ronja aikoi juuri napata kun äiti nosti minut ylemmäs Ronjaa toruen.

Seuraavana päivänä Ronja makasi lattialla ja äiti toi minut Ronjan viereen. Äiti silitteli tassullani Ronjan turkkia ja Ronja heilutti häntäänsä hyvin hermostuneesti. Tajusin, että vaikka Ronja on niin iso, hän selvästi pelkää minua! Pientä kissaa! Jossain vaiheessa Ronja lähti jahtaamaan minua. Juoksin ensin karkuun, sitten käännyin ja sähisin. Ronja puri minua hellästi korvasta. Käännyin selälleni ja Ronja otti tassuni hellästi suuhunsa. Yhtäkkiä painimme täyttäpäätä ja meillä molemmilla oli tosi hauskaa! Minäkään en koskaan ota kynsiäni esiin leikkiessäni Ronjan kanssa, miksi ottaisinkaan, Ronja on paras kaverini!

Ystävyytemme oli lopullisesti sinetöity sillä kerralla kun Ronja tuli meille viikonlopuksi hoitoon. Leikimme koko lauantai-illan! Ronja jahtasi minua ympäsi taloa ja aina kun Ronja väsyi, minä puolestani möngin maton alle piiloon ja yritin herättää taas Ronjan mielenkiinnon. Minä todella rakastan niitä kertoja kun Ronja on meillä kylässä, tai kun me olemme huvilalla. Kerrankin on leikkikaveri!

Olemme myös usein pelastaneet toisemme pinteestä. Kerran kun Ronja oli meillä hoidossa, äiti päästi meidät molemmat ulos. Narun päässä kylläkin olimme molemmat, mutta silti ulkona on aina niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ja Ronjan kanssa omasta kotipihastakin löytyy uusia ulottuvuuksia!

Ronja kaivoi kuoppaa leikkimökin alle. Minä tietty mielenkiinnolla ryömin tutkimaan sitä kuoppaa, kunnes jäin valjaistani kiinni leikkimökin alle! Riuhdoin ja riuhdoin, mutta valjaat olivat visusti kiinni leikkimökin hirressä! Viimein onnistuin riuhtaisemaan toisen etutassuni pois valjaista. Ajattelin että jos saan toisenkin tassun pois, vapaudun koko valjaista!

Ronja näki hätäni ja alkoi haukkua. Ronja haukkui terävästi ja hermostuneesti, seisoi visusti vierelläni ja tuijotti samalla sisälle. Sisällä äiti kuuli Ronjan haukun ja mietti mitä se Ronja taas tiellä näkee. Mutta kun Ronja vain jatkoi haukkumistaan, äiti tajusi tulla katsomaan. Äiti ihmetteli miksi se Ronja leikkimökin luona haukkuu ja tuli katsomaan. Ronja syöksyi luokseni ja äiti tajusi tulla oikeaan paikkaan. Äiti pelasti minut kiipelistä ja Ronja heilutti häntäänsä niin että pelkäsin sen jo irtoavan! Ronja nuoli minut märäksi, ja kun päästiin sisälle, myös minä nousin halaamaan ja suukottelemaan Ronjaa kiitokseksi!

Viime juhannuksena huvilalla oli minun vuoroni pelastaa Ronja. Pihaan tuli vieras uroskoira, kultainen noutaja. Koira oli kiinnostunut Ronjasta ja tuli hänen luokseen. Mutta kun Ronjaa ei sillä hetkellä uroskoirat kiinnostaneet, hän ennemminkin pelkäsi sitä. Minä olin juuri saunan takana tutkimassa maastoa kun kuulin ystäväni hermostuneen haukun! Tulin katsomaan ja näin vieraan ison koiranrontin! Niskakarvani nousivat pystyyn ja otin kaikista uhkaavimman ilmeeni ja hyppelin sivuttain vierasta koiraa kohti. Olin todella hurjana! Koira pelästyi ikihyviksi ja syöksyi suoraan mereen, minne se jäi istumaan ja haikeana tuijottamaan Ronjaa. Viimein se tajusi häipyä sieltäkin kun kävin pariin kertaan uhkaavana rannassa kääntymässä. Ronja kiitteli minua kovasti ja lupasi vielä korvata tämän, ja korvasikin...

Oli tämän vuoden huvilakauden päättäjäiset ja olimme kaikki taas huvilalla. Eräs mummin ystävä koirineen tuli käymään. Koira oli länsiylämaanterrieri nimeltään Rex, Ronjan hyvä ystävä muuten. Rex ei kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kissaa, ja kun Rex on riistakoira, se uteliaana syöksyi luokseni. Ronja riensi suojelevasti minun ja Rexin väliin, laittoi tassut päälleni ja irvisti Rexille! Rex ei uskaltanut tulla luokseni enää, ja kun he lähtivät, Ronja saatteli Rexin autolle ja irvisteli ja varmisti että Rex varmasti lähtee eikä käänny takaisin tekemään minulle mitään pahaa!

Että sellainen ystävä minulla! Mutta nyt on taas aika kiivetä omaan koriin ja laittaa häntä silmille, öitä!