Aamulla kun heräsin pehmoisten pehmojen välistä, pääsin heti Jontun takin alla ulkokautta takaisin Henni-emon luo. Vietin emon ja sisarusten kanssa vielä pari seuraavaa viikkoa kunnes muutin uuteen kotiini kokonaan.

Tulin ensimmäisen yön jälkeen vielä käymään Henni-emon luona, mutta pois lähtiessä minun tuli Henniä taas niin kova ikävä, että uusi perheeni katsoi parhaaksi etten enää vieraile Hennin luona. Ensimmäisenä päivänä kyllä kuljeskelin uuden kotini huoneissa ja huutelin Henniä ja siskoa veljeä, mutten löytänyt heitä mistään. Sain valtavasti lohtua uuden perheeni äidistä, jota siis kutsun vain äidiksi, kun sain nukkua hänen vatsansa päällä koko ensimmäisen yön.

Seuraavan kerran, kun näin Henni-emon, oli pääsiäinen ja minä olin jo lähes neljän kuukauden ikäinen. Pääsin perheeni mukana vierailulle synnyinkotiini. Uteliaana seurasin Henniä joka vain sähisi ja murisi minulle vihaisesti. Seurasin häntä ihmeissäni joka paikkaan ja ihmettelin hänen epäystävällistä käytöstään. Kävin myös haistelemassa nurkkaa jossa olin syntynyt. Sitten löysin Hennin ruoat. No tietty söin ne hyvällä ruokahalulla Hennin muristessa keittiön toisella laidalla. Sen koommin en ole Henniä nähnytkään, täytyypä taas joku kerta käydä moikkaamassa!