Mau!

Olen Lasse, Lasse Maatiainen,  niin ainakin lukee eläinlääkärin papereissa. Synnyin 22.12.2009. Minulla sattuu olemaan sama syntymäpäivä kuin perheeni pojanklopilla, Jontulla. Jon-poika vain on minua 11-vuotta vanhempi. Eli samoja synttäreitä vietetään. Siksi en voinutkaan käsittää, miksi perheeni tyttölapsen, Tian, synttäripäivänä minulle ei ollut lainkaan lahjoja!

On minulla hieno rotunimikekin, se löytyi Aku Ankasta. Akkarista kun oppii kaikkea yleishyödyllistä. Rotuni on siis Kirjava plutolainen puskakissa. Siinä oli kuvakin minusta, olen siis päässyt jo jopa Ankan sivuille, ja olin kuvassa kyllä täysin itseni näköinen. Lisäksi vietän aikaani paljon puskissa. Ulkoilen pitkässä narussa talomme takapihalla, ja varsinkin perheemme isä kiroilee kun joutuu selvittelemään narua milloin mistäkin puskasta. Mutta ne ovat niin mielenkiintoisia, olen löytänyt puskista jo monta lintu- ja päästäispaistia, nam! Olen rotuni valioyksilö jo senkin takia, että värini on täysin yhteneväinen Pluto-koiran kanssa. Myös paras ystäväni Ronja-koira on kanssani täysin saman värinen.

Minun oli tarkoitus aloittaa blogini jo hetipian kun muutin tähän perheeseen, en tainnut olla silloin vielä edes seitsemää viikkoa. Mutta aika rientää niin nopeasti ja elämässä on niin paljon jännää ja mielenkiintoista, etten ole juuri koneelle ehtinyt.

Niin, olen tässä miettinyt, että mistä nyt sitten aloittaisin, joten taitaa olla yksinkertaisimpaa aloittaa ihan alusta.

Synnyin siis Seinäjoelle, tähän ihan nykyisen kotini naapurustoon, vain yksi talo on nykyisen kotini ja synnyinkotini välissä. Emoni on nimeltään Henni. Hän on ujo, vaalean ja ruskeankirjava, kaunissilmäinen maatiaiskissa. Isäni nimeä en nyt muista, mutta kuvan hänestä olen kyllä nähnyt. Hän on komea, musta ja pitkäkarvainen, rinnassa ja mahassa valkoista. Isänikin on maatiainen ja asuu erään nuorenparin kanssa jossain kaupungin keskustassa.

Vanhemmillani oli ollut jo yksi pentue ennen meitä, joista kaikki sisarukseni ovat levittäytyneet ympäri Suomea. Minun lisäkseni taas, tähän viimeiseen pentueeseen, syntyi yksi sisko ja yksi veli. Sisko on kaunis, tummanharmaa ja pitkäkarvainen ja asuu Vantaalla erään pikkutytön lemmikkinä. Hän oli myös meistä ainut täysin terve joten hänet varattiinkin heti. Tuo pikkutyttö kun sattuu olemaan emoni emännän kummityttö. Veljelleni sen sijaan kävi huonosti, hänellä oli syntyessään molemmat etujalat vioittuneet, hän kontti ns. kyynärpäidensä varassa. Minun ja siskoni muutettuani uusiin koteihimme, veljemme muutti kuulemma maalle navettakissaksi.

Myös minulla on vamma. Oikea etutassuni on lyhyempi. Istuessani pidän sitä aina ylhäällä, ja kävellessäni onnun hieman, mutta ei se kyllä menoani haittaa! Perheemme isä kutsuu minua ärsyttävästi "Klempaksi". Lisäksi oikea silmäni on syntymästä asti vuotanut rähmää, olen saanut siihen monesti antibioottitippoja jotka eivät ole juurikaan auttaneet. Perheemme äiti jaksaa ahkerasti putsata silmääni. Lisäksi hengästyn helposti, heti jos juoksen tai leikin vähänkin kauemmin, ja saan joskus kummallisia hengenahdistuskohtauksia, jotka menevät kuitenkin nopeasti ohi. En oikein tiedä mistä ne johtuvat, eivätkä tunnu eläinlääkäritkään tietävän.

Synnyinkotini äiti suunnitteli käyvänsä kanssani kissaortopedilla, mutta se olisi ollut hirmukallista! Minua jo aikoi uhata veljeni kohtalo, kuka nyt olisi huolinut ontuvaa kissaa, kun terveitäkin on pilvin pimein! Mutta sitten tapahtui ihme.

Synnyinkodistani yhden talon päässä siis asuu perhe, jonka silloin 11-vuotias poika, 12-vuotias tyttö sekä äiti olivat aina haaveilleet koirasta. Äidin lapsuudenkodissa kun oli aina ollut koira. Isä taas oli alusta alkaen ilmoittanut, että minkäänlaista elukkaa ei siihen taloon otettaisi paikkoja sotkemaan. Isä ei pahemmin piskeistä edes pitänyt, hän taas oli tottunut lapsuudenkodissaan kissoihin.

Sitten eräänä lauantaina emoni Hennin "äiti" soitti tälle nykyisen kotini äidille, tulisiko hän iltaa istumaan.  Heti perään hän soitti vielä ja kehoitti ottamaan lapset mukaan kissanpentuja katselemaan. He tulivat ja ihastuivat meihin tietty heti täysin! Tämä nykyinen äitini otti kauniista siskostani kännykällään kuvan ja sanoi Jon-pojalle, että pitäisikö piruuttaan lähettää isälle kissanpentukuva ja ehdottaa että: "Meille tällainen?" No, näin tehtiin, ja välittömästi tuli isältä vastaus: "No, ota ny sitte!" Äiti ja lapset olivat ällistyneitä, samoin Henni-emon äiti, joka kysyi:"Mitä se on juonu?!?"

Ei mutta nyt täytyy välillä lopettaa tämä kirjoittaminen, isä yrittää tuossa saada unta, sillä on huomenna ensimmäinen työpäivä loman jälkeen! Hooh! Taidan siirtyä itsekin koriini, jonka omin itselleni, se oli aikaisemmin pöydällä kaukosäädinten säilytystä varten, mutta sain siitä ikioman sängyn, kun aikansa itsepintaisesti änkesin siihen nukkumaan ;) Hyvää yötä! Jatketaan kertomusta kun jaksetaan!

Mau taas!

Tulin välillä kirjotteleen kun pakko välillä huilata painin lomassa. Paras ystäväni Ronja-serkku kun on meillä yökylässä, tai itse asiassa se taitaa olla tällä kertaa aika monta yötä kun mummi, joka on sen emäntä, lähti Ruotsiin käymään. Ronja on siis se koira joka on saman värinen kuin mä. Joka tapauksessa tosi kiva kun on vaihteeksi seuraa, joku jonka kanssa leikkiä. Tämän talon laiskoja teinejä kun ei juuri enää leikkiminen kiinnosta.

Niin, mihinkäs viimeksi jäinkään? Niin joo, siihen kun se iskä yllättäen vastasi täysin myöntävästi siihen kissanpentukysymykseen! Joo no se naapurin äippähän siitä välittömästi innostui, vaikka olin vasta noin 6-viikkoinen, ja alkoi tyrkätä mua välittömästi tämän nykyisen äitini ja lasten mukaan. "Viekää kokeeksi heti yhdeksi yöksi, tuokaa vain aamumaidolle Hennin luo takaisin!" No, äiti oli vähän jopa pelästynyt tästä äkkikäänteestä, hän kun oli vain tullut naapuriin parille lasilliselle ja viettämään rauhallista lauantai-iltaa. Ja yht`äkkiä sitä kävellläänkin kotiin kissa kainalossa. Niin, olin piilossa Jon-pojan takin alla ja minua pelotti, ihan tärisin kun ihmettelin että mitä nyt oikein tapahtuu. Kylmältäkin ulkoilma tuntui.

Kotona isä oli heti innokkaana keksimässä minulle nimeä. Isä tuumasi että olisin paljon pienempi paha kuin joku koira, ja että loppuisi viimein se koirasta vinkuminen. Lisäksi isällä oli taka-ajatuksena se ettei hänen mielestään rasittava Ronja-koira enää voisi tulla meille yökylään, eiväthän kissat ja koirat voi tulla toimeen keskenään, ja että nyt hänen ei myöskään tarvitsisi kaiken aikaa raahautua mukaan pitkille mökkimatkoille, vaan jäisi mielellään rauhassa kotiin kissan vahdiksi. Niinhän se luuli! Minähän suorastaan rrrakastan sekä Ronjaa että mökkimatkoja! Viimeksi kun äiti mainitsi minulle päivällä että illalla mennään autolla huvilalle katsomaan Ronjaa, menin välittömästi voimakkaasti mouruten tuulikaappiin. Siellä mourusin  koko päivän ja odotin että eikö nyt jo mennä! Äitin piti mennä ensin iltavuoroon, ja kun hän välillä töistä soitti Tialle, hän kuuli puhelimeenkin miten mourusin eteisessä. Kun äiti viimein tuli, halusin ensimmäisenä autoon ennen kuin sitä oli edes pakattu, ja nukuin onnellisena takaikkunalla koko puolitoista tuntisen mökkimatkan, tietäen, että pian saan taas leikkiä Ronjan kanssa hippaa ja piilosta ja painia!

Höh, taas innostuin höpöttämään Ronjasta kun minun piti kertoa siitä kuinka tähän taloon puolitoista vuotta sitten tulinkaan! Niin, siis isä ehdotti minulle nimeksi Lemmyä, vissiin jonkun ruman karvanaaman mukaan joka tekee jotain hyvää mökää jota noi tämän talon vanhuksen vissiin joskus mielellään kuuntelee. Niin, se nimi olisi kyllä äidillekin kelvannut, mutta lapset eivät tykänneet. Kun ne jäivät siihen väittelemään nimistä, minä aloin tutkia taloa, joka näytti silmissäni silloin valtavalta! Kun olin aikani nuuskutellut ja katsellut ympärilleni, minulle tuli pissahätä. Äiti näytti missä synnyinkotoani mukaan otettu pesuvati oli, se oli silloin laitettu Jontun huoneeseen. Kiipesin sinne, vieressä oli peili, ja kun huomasin sen, katsoin että siellä lasin takana on toinen pieni kissa, ja ihan samanvärinen kuin minä! Yritin miukua sille ja nousta sitä kohden, mutta se vain matki jokaista liikettäni, kumma tyyppi! Viimein kyllästyin ja käänsin sille selkäni.

Löysin kaksi isoa pörröistä pehmoa, ne olivat kuulemma Goge ja Jänö (gorilla ja jänis pehmot). Kömmin niiden väliin ja nukahdin. Nyt taidankin mennä ulos iltapissulle ja lopettaa tältä illalta, jatketaan taas kun jaksetaan, mau!