Kevät eteni ja toi tullessaan uusia ihmeellisyyksiä. Jo itse talossa oli niin paljon tutkittavaa! Aina kun olin löytänyt jonkun mielenkiintoisen ja huippujännittävän nurkan, löytyi taas seuraava!

Saunaakin tuli kokeiltua. Tykkäsin makoilla ylimmällä lauteella saunan ollessa kylmänä. Kiipeän sinne vieläkin silloin kun haluan ettei kukaan häiritse kun nukun, joskus kun hillitön väsy yllättää kesken päivän! Ihmettelin noita ihmisiä kun ne aina välillä laittoivat puita ja paperia siihen kummaan tönteriin joka on saunan nurkassa. Sitten ne laittoivat ne palamaan! Vitsit, siinä tulessa jo riittikin ihmettelemistä, kummaa ainetta, ja ihan kuumaa! Pelottavaa. Sitten kun se tuli oli lämmittänyt koko saunan ihan kuumaksi, ne riisui kaikki vaatteet ja meni könnäämään sinne lauteille.  Uteliaisuuksissani halusin tietty myös kokeilla sitä hommaa, ja eräänä iltana hyppäsin mukaan, ja istuin keskimmäisellä lauteella. Aluksi tuntui niin mukavan lämpimältä mutt sitten isä heitti vettä siihen tönteriin ja tuli aivan järkyttävän kuuma! Läähätin läkähdyksissäni ja lähdin viimein pois todeten ettei se todellakaan ollut minun juttuni! Eipä ole sen jälkeen tarvinnut saunaa kokeilla, ja suihku varsinkin tunuu tosi pelottavalta! Olen nimittäin joskus joutunut siihen kun olen ollut hillittömän kurainen. Minut on laitettu siihen hirveään koppiin ja suihkutettu vettä tassuihin, hyi KAMALA! Mieluiten loikin hyvin kauas piiloon kun kuulen jonkun olevan suihkussa!

Ja entäs imuri sitten! Se se vasta pelottava onkin! Ekan kerran kun äiti imuroi, olin Jontun huoneessa ja äiti laittoi oven kiinni. En siis nähnyt koko kapistusta mutta kuulin kyllä! Hyi miten puistattava ääni!! Vapisin sängyn alla koko imuroinnin ajan. Siitä lähtien olen pelännyt imuria yli kaiken, kierrän sen aina hyvin kaukaa. Nykyään jo kyllä uteliaisuus voittaa ja tarkkailen sitä sopivan välimatkan päästä mutta kaikkein mieluiten olen kyllä ulkona siivouspäivänä. Kaikkein painajaismaisinta onkin, jos isä leikkaa nurmikkoa sillä järkyttävän suuriäänisellä kapineella samaan aikaan kun äiti sisällä imuroi! Siinä tapauksessa imuri on kyllä pienempi paha ja valitsen sisätilat, kaivautuen syvälle sängyn alle, perimmäiseen nurkkaan nukkumaan.

Eräänä päivänä äiti osti minulle omat ulkoiluvaljaat ja hihnan ja koitti niitä minulle sisällä.Hyi kun ne tuntuivat oudolta, heittäydyin kyljelleni ja raahauduin pitkin parkettia kun minua yritettiin totuttaa niihin. Sitten Jon vei minut niissä ulos, etupihalle. Tunsin miten ilma oli jo paljon lämpimämpi kuin silloin kun matkustin Jontun takin alla Hennin luota tähän taloon. Mutta ne valjaat eivät tuntuneet ulkonakaan mukavilta vaan raahauduin kyljelläni sielläkin.

Eräänä hyvin lämpöisenä päivänä äiti vei minut valjaissa takapihalle. Kaikki se kylmä valkoinen aine oli hävinnyt maasta, mutta koska inhosin liikkua niissä valjaissa, heittäydyin kyljelleni. Siinä sitten maatessani, silmiiini osui jotain hyvin mielenkiintoista! Joku lepattava, pieni kirjava olio lepatteli jonkun matkan päässä. Ponkaisin ylös unohtaen valjaat ja lähdin seuraamaan otusta kunnes se nousi ylemmäs ja katosi talon taakse. Äiti kutsui sitä "kevään ensimmäiseksi PERHOSEKSI". Sitten yli leijui vielä suurempi otus jota seurasin kummissani, se oli jossain hyvin korkealla kadoten siniselle taivaalle. Se oli kuulemma "LINTU". Seuraava otus jonka näin, vasta mielenkiintoinen olikin! Se oli hyvin paljon saman värinen kuin minä ja hyppeli puusta puuhun. Ja sillä oli ihan samanlainen häntä kuin minulla! Se oli kuulemma "ORAVA".

Sinä päivänä tajusin että maailma ei lopukkaan sen talon seinien sisäpuolelle vaan jatkuu ulkona hyvin, hyvin mielenkiintoisena! Siitä lähtien olenkin halunnut ulos joka päivä, kesällä vietän siellä lähes kaiken aikani, syksylläkin suurimman osan päivästäni käyden välillä sisällä syömässä ja lämmittelemässä lämpimällä vessan lattialla, talvella vain käyläisen siellä päivittäin mutta ei siellä kovi kauaa silloin tarkene olla, ja keväällä viihdyn ulkona joka päivä kauemmin ja kauemmin.